Kymenlaakso sun laulusi soikoon

Toukokuussa 2012 Turun Historiallinen Yhdistyksen kevätretki suuntautui Turusta Pohjois-Kymenlaaksoon. Matkaohjelman täsmennys ”Verla ja Voikkaa” kertoi pääkohteet. Silti yli 30 henkinen seurue pääsi tutustumaan myös muutamiin muihin matkan varren nähtävyyksiin.

Emeritusprofessori Kari Immonen toimi matkan asiantuntijaoppaana. Retkeä koordinoi Turun Historiallisen Yhdistyksen matkatoimikunta, jonka jäsenistä Petri Kähkönen ja Kimmo Jalonen toimivat osaavina matkanjohtajina.

Tilausbussi kuljetti meitä vanhaa Viipurintien historiallista reittiä, jonka varrelle sijoittui ensimmäinen pysähdyspaikkamme Lammi. Pitäjän kaupallisen keskustan tuntumassa seisovaa harmaakivikirkkoa Kari Immonen kuvaili hätkähdyttäväksi. Hätkähdyttävyys johtuu ristiriidasta, jonka vierailija kokee astuessaan keskiaikaisten seinien sisäpuolelle jugend-tunnelmiin.

Selitys löytyy kirkon kovasta kohtalosta vuoden 1918 melskeissä, jolloin vetäytyvä saksalaisosasto sytytti sen palamaan. Vaurioiden takia koko 1500-luvulta peräisin olevan pyhätön interiööri uusittiin 1920-luvun ihanteiden mukaiseksi.

Kirkkomaan tuntumassa THY:n matkatoimikunta tarjoili kahvin ja teen kera vahvistavan välipalan. Suotuisassa auringonpaisteessa matka jatkui kohti pohjoisen Kymenlaakson sydänmaata, jonka yhtenä reunana voinee pitää Vuolenkoskella sijaitsevaa Kymijoen alkupistettä.

”Miten te löysitte meidät?”

Ensimmäisenä pääkohteena oli Unescon maailmanperintöluetteloon merkitty Verlan tehdasmuseo.

Museoitu tehdasyhteisö sijaitsee Verlankosken äärellä. Teollinen toiminta alkoi paikkakunnalla jo 1860-luvulla, ja Verla kasvoi merkittäväksi pahvinvalmistajaksi. Tehdas kuitenkin vanheni eikä sillä ollut laajentumismahdollisuuksia, joten Kymiyhtiö teki lopettamispäätöksen. Viimeiset pahvit pinottiin vuonna 1964.

Paikka jäi onneksi purkamatta ja näin odottamaan tulevaa. Kymiyhtiön aktiivisen tiedotuspäällikön Veikko Talven toimin ainutlaatuinen tehdasmuseo avasi ovensa vuona 1972.

Paikallisena asiantuntijaoppaanamme toiminut Eero Niinikoski, UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön toiminnanjohtaja, tosin paljasti, ettei Verla ole niin ainutlaatuinen kuin voisi luulla: samanniminen kylä löytyy Italiasta. Kun tämä kyläaktivisteille selvisi, otettiin yhteyttä italialaisiin. ”Miten ihmeessä te löysitte meidät?” kysyivät nimikaimat ennen muiden kuulumisten vaihtoa.

Paikkakunta, jonka sydän pysähtyi

Iltapäivällä matkalaiset pääsivät Kari Immosen johdolla tutustumaan Voikkaan tehdasyhteisöön. Voikkaalla lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt kulttuurihistorioitsija avasi 1800-luvun lopulla tehtaan ympärille muodostuneen taajaman menneisyyttä.

Sotien jälkeen paikkakunnan asukkaat olivat Suomen modernisaatiossa mukana. Palkkapussista riitti kodinkoneiden hankintaan ja moneen muuhun. Kiinnostavimmaksi muutosoireeksi Immonen kuitenkin paikantaa omakotitalojen kolmiosaisten ja pieniruutuisten ikkunoiden katoamisen.

– Tilalle tuli isoruutuisen lasi karmeineen. Se oli modernisaation merkki, joka rikkoi pientalojen harmonisen julkisivun, mutta kertoi asujaimiston seuraavaan aikaansa.

Lisäksi saimme kuulla, että Voikkaa oli savolaisten Amerikka, jonne tultiin kangaspussi selässä tehdastöihin. Vaikka leipä oli leveämpi ja varmempi kuin satunnaisissa maatöissä, rupeamat olivat raskaita. Tämän saivat tuntea ne monet naiset, jotka työskentelivät sellumontun pohjalla.

Puuteollisuuden globalisaation koventama kilpailu toi sittemmin tummia pilviä tehdaspaikkakunnan taivaalle. ”Voikkaan sydän pysähtyi”, kommentoi valtakunnallinen iltapäivälehti vuonna 2006, kun tehdas sulki ovensa. Immoselle tehtaan voimakas syke oli lapsuuden äänimaisema. Se vaikeni. Jotain katosi peruttamattomasti.

Porvoon kautta kotiin

Auringon laskiessa THY:n matkaseurue majoittui Kouvolaan ja vietti vapaan illan. Toisena matkapäivänä Voikkaaseen tutustuminen jatkui ja kohteena oli myös viereinen Kuusankosken tehdasyhteisö.

Eero Niinikoski esitteli Kymin ammattikoulua, jonka arkkitehtonisesti merkittävän rakennuksen suunnitteli Selim A. Lindqvist. Se valmistui vuonna 1933, jolloin myös Eero Järnefelt veti viimeiset siveltimenvedot marsalkka Mannerheimia ja presidentti Svinhufvudia esittäviin tauluihin. Molemmat koristavat erikoislaatuisen juhlasalin etuseinää.

Iltapäivään tultaessa oli aika sanoa jäähyväiset Kymenlaaksolle, josta matka jatkui kesäisen Porvoon kautta Turkuun.

Paavo Oinonen

Kategoria(t): Matkat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *