Turun Historiallisen Yhdistyksen ja Turun kaupungin pääkirjaston yhteistyössä järjestämän Historia nyt! -sarjan luennot alkavat syyskuussa. Historiaa lähestytään jälleen hyvin monimuotoisista näkökulmista.
Lämpimästi tervetuloa seuraamaan esitelmiä ja keskustelemaan Turun kaupunginkirjaston Studioon klo 18-19!
ke 7.9. Veli Pekka Toropainen: Päättäväiset porvarisnaiset
to 20.10. Andrei Kalinitchev: Inkerinsuomalaisuuden säilymisen mahdollisuudet Venäjän keisarikunnassa
ti 1.11. Olli Kleemola: Valokuvassa vihollinen? Neuvostoliitto ja neuvostoliittolaiset suomalaisissa ja saksalaisissa toisen maailmansodan sotavalokuvissa.
ke 7.12. Kimmo Elo: Digitaalinen historiantutkimus menneisyyden ja digitalisaation leikkauspisteessä
7.9. Veli Pekka Toropainen: Päättäväiset porvarisnaiset
Turkulaisten porvarisnaisten asema oli 1600-luvulla kahtiajakoinen. Toisaalta maalliset ja kirkolliset instituutiot pyrkivät sitomaan heidät kotiin ja toisaalta heidän oletettiin osallistuvan samaan aikaan perheensä taloudelliseen toimintaan. Miten naiset toteuttivat omassa elämässään näitä vaatimuksia? Millainen porvarisnaisten asema oli lopulta turkulaisessa kaupunkiyhteisössä?
Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen työskentelee tutkijana Turun yliopiston Suomen historiassa. Hän on erikoistunut 1500- ja 1600- lukujen kaupunkihistoriaan ja erityisesti Turun porvaristoon.
20.10. Andrei Kalinitchev: Inkerinsuomalaisuuden säilymisen mahdollisuudet Venäjän keisarikunnassa
Kysymys inkerinsuomalaisuuden säilymismahdollisuuksista liittyy tämän kansan identiteettiin, yhteisöllisyyteen, yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja hyvinvointiin. Inkeriläiset seudut kehittyivät läheisessä vuorovaikutuksessa Pietarin, Venäjän pääkaupungin kanssa. Viljelijäväestö joutui elinkeinojen rakennemuutoksen eteen muuttuneessa mikro- ja makrotaloudellisessa tilanteessa, joihin vaikuttivat Venäjän ja Euroopan viljan markkinahinnat, perhekuntien tulojen rakennemuutos ja verotus.
Yhteisöllisyys oli inkeriläisten yhteisöjen tärkeä osatekijä. Perhe ja yhteisö olivat olennainen elementti omaperäisen kulttuurin perimyksessä sukupolvelta toiselle. Perheessä ja yhteisössä nämä etnisen ryhmän säilymisen kannalta tärkeät käyttäytymismallit välittyivät yhteisön nuorille jäsenille.
Suomalainen kulttuuri ja elämäntavat ylläpitivät yhteisöllisyyden henkeä, jonka avulla etninen yhteisö pysyi elinvoimaisena ja pystyi selviytymään venäläistämispolitiikan, massakulttuurin ja taloudellisten paineiden vaikutuksesta huolimatta yhtenäisenä ja vahvana. Inkerinsuomalainen yhteisö ei ollut ainoastaan kielellinen ja hallinnollinen vaan myös kulttuurinen kokonaisuus. Inkerinsuomalaiset yhteisöt tarjosivat jäsenilleen runsaasti apua ja yhteistyömahdollisuuksia, ja jäsenten kokemat yhteisöllisyyden hyödyt puolestaan vahvistivat niitä. Inkerinsuomalaiset yhteisöt ovat omaleimainen esimerkki siitä, miten suomalais-ugrilainen vähemmistö pystyi säilyttämään kansallisen identiteettinsä valtaväestön ja -kulttuurin ympäristössä ja isovenäläisen ideologian asettamissa paineissa.
Filosofian tohtori Andrei Kalinitchev on erikoistunut Venäjän historian, etnisyyden ja vähemmistöjen tutkimukseen. Hän kehittää yliopistojen opiskelijoille suunnattua valtakunnallista verkko-opetusta Venäjän ja sen vähemmistöjen historiasta. Lisätietoa: https://utu.academia.edu/AKalinitchev
1.11. Olli Kleemola: Valokuvassa vihollinen? Neuvostoliitto ja neuvostoliittolaiset suomalaisissa ja saksalaisissa toisen maailmansodan sotavalokuvissa.
Toisen maailmansodan aikana valokuva oli keskeisin visuaalisen propagandan väline, jota kaikki sodan osapuolet käyttivät. Myös Suomi ja kansallissosialistinen Saksa rakensivat propagandavalokuvillaan omia tavoitteitaan palvelevaa kuvaa Neuvostoliitosta jatkosodan (1941-1944) ja Saksan idän-sotaretken (1941-1945) aikana. Esitelmässä tarkastellaan, miten Saksassa ja Suomessa rakennetut Neuvostoliiton kuvat erosivat toisistaan sekä millaisia vaikutuksia kuvallisella propagandalla lopulta oli.
Olli Kleemola on valtiotieteiden maisteri ja työskentelee apurahatutkijana Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa. Hänen kiinnostuksen kohteisiinsa lukeutuvat mm. uusi sotahistoria, propaganda sekä valokuvien käyttö historiantutkimuksen lähteenä.
7.12. Kimmo Elo: Digitaalinen historiantutkimus menneisyyden ja digitalisaation leikkauspisteessä
Viimeisten vuosien aikana yhteiskunta on digitalisoitunut huimalla vauhdilla ja eri arvioiden mukaan noin 90 prosenttia uudesta informaatiosta syntyy pelkästään digitaalisena. Samaan aikaan eri puolilla maailmaa on käynnissä mittavia historiallisten aineistojen digitalisointihankkeita, joiden kautta myös historiantutkimus joutuu pohtimaan suhdettaan digitaalisiin tutkimusmenetelmiin ja -aineistoihin.
Digitalisaatio ei kuitenkaan ole pelkkä tekninen kysymys, vaan vaikuttaa myös tieteellisen tiedon ja tutkimustyön perusluonteeseen tarjotessaan tutkijoille uusia välineitä niin tiedon tuottamiseksi kuin tutkimustulosten esittämiseksikin.
Turun historiallisen yhdistyksen uunituore kirja porautuu tähän haasteeseen historiantutkimuksen näkökulmasta pohtimalla monipuolisesti digitaalisten historiantutkimuksen rajoja ja mahdollisuuksia. Kirjassa olevat artikkelit esittelevät konkreettisten tapaustutkimusten kautta, millä tavoin digitaalisia tutkimusmenetelmiä voidaan soveltaa historiantutkimuksen kannalta relevantteihin tutkimuskysymyksiin.
Kirjan toimittaja Kimmo Elo on Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen yliopistonlehtori, jonka tutkimusalueisiin kuuluvat tietokoneavusteisten ihmistieteiden menetelmien ohella mm. Euroopan ja Saksan historia sekä tiedustelututkimus.
HUOM! Kirjojen ja julkaisujen tilaukset kannattaa lähettää osoitteeseen: info@thy.fi. Kommentit ovat julkisia joten niihin ei kannata sisällyttää osoitetietoja tai muita yhteystietoja.