Viittaus- ja oikeinkirjoitusohjeet

THY seuraa viittaus- ja oikeinkirjoituskäytännöissä Kui nootei? Viitteet, viittauskäytännöt ja lähdeluettelo Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan historia-aineissa -tyyliopasta. Oppaan uusimman version (julkaistu 2022) ovat laatineet Pertti Grönholm, Teemu Immonen, Hannu Kallio, Mika Kallioinen, Pia Koivunen, Joona Maaranen ja Sakari Ollitervo. Tiedosto on ladattavissa alla.

Yleistä:

• Lähdeviitteet ovat alaviitteitä, jotka numeroidaan kunkin luvun ja artikkelin alusta alkaen arabialaisilla numeroilla: 1, 2, 3 jne. Lähdeviitteet ja lähdeluettelo laaditaan kautta teoksen yhtenäisesti ja noudattaen historiantutkimuksen vakiintuneita käytäntöjä.
• Lähdeviitteet tehdään tekstinkäsittelyohjelman alaviitetoimintoa käyttäen. Viitenumero merkitään leipätekstiin välimerkin jälkeen, ellei viitata erityisesti johonkin yksittäiseen sanaan, jolloin viitenumero tulee heti kyseisen sanan jälkeen. Lähdeviite päättyy aina pisteeseen.
• 2008a, 2008b).

• HUOM! Lähdeviitteissä ei saa olla elektronisten lähteiden hyperlinkkejä eikä internet-osoitteita, vaan ne merkitään ainoastaan lähdeluetteloon. Lähdeviitteessä elektroninen aineisto ilmaistaan merkinnällä ”Elektroninen aineisto”.
• Lähdeluettelo sijoitetaan kunkin luvun ja artikkelin loppuun.
  • Alkuperäisaineisto ja tutkimuskirjallisuus sijoitetaan omien pääotsikoidensa alle. Lähdeluettelossa elektroninen aineisto ei ole oma luokkansa, vaan se sijoitetaan joko alkuperäisaineistoon tai tutkimuskirjallisuuteen luonteensa ja käyttötapansa mukaisesti.

Ks. yksityiskohtaiset viittaus- ja oikeinkirjoituskäytänteistä Kui nootei -oppaasta (alla).

Tyyliohjeet

Turun Historiallinen Arkisto (THArk) ja Historia Mirabilis (HM) -sarja ovat tieteellisiä vertaisarvioituja julkaisusarjoja. Molemmissa sarjoissa julkaistaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvia monografioita ja artikkelikokoelmia. Molempia sarjoja varten kirjoittajan tulee laatia tekstinsä lukijaystävällisesti, tieteellistä jargonia välttäen. Artikkelit saavat olla syvällisiä, mutta syvällisyys ei tarkoita puisevuutta vaan selkeää ja sujuvaa asian käsittelyä tieteellisen proosan muodossa. Vaikka asiat ja ilmiöt voivat olla monimutkaisia, pyrimme siihen, että ne selitetään selvästi ja asiallisesti kirjoitetuissa, hyvin jäsennellyissä ja oivaltavissa teksteissä.

Erityisesti HM-sarjan olemukseen kuuluu pohdinta historiantutkimuksen uusista metodologisista tai teoreettisista avauksista. Yleinen kehotuksemme kirjoittajille on siis pohtia omien tapaustentutkimustensa lisäksi myös yleisiä historiantutkimuksen metodologiaan ja luonteeseen liittyviä asioita. THArk-sarjassa teoreettiset ja metodologiset pohdinnat eivät ole samalla tavalla ensisijaisia, vaan artikkelien sisältö painottuu käsiteltävän historiallisen ilmiön tai teeman tarkasteluun ja analysoimiseen.

Kirjoittajaa pyydetään esittelemään tekstinsä tärkeimmät argumentit ja muut ydinasiat selvästi ja mahdollisimman aikaisin. Tutkimuskysymystä, teoreettista pohjaa tai viitekehystä, tekstin yleisempää problematiikkaa, keskeisiä käsitteitä ja lähdeaineistoa tulee käsitellä johdannossa. Myös johtopäätökset voi esitellä jo johdannossa ns. angloamerikkalaiseen tapaan, jos tämä sopii kirjoittajan tyyliin. Tällöin käsittelylukujen tehtävänä on ennen kaikkea syventää ja perustella artikkelin keskeisiä väitteitä ja havaintoja. Mikäli artikkeli on luonteeltaan kuvailevampi kuin vahvasti argumentoiva, teksti tulisi muotoilla siten, että artikkelin luonne selviää mahdollisimman aikaisin.

Spesifien käsitteiden käyttöön tulee kiinnittää erityistä huomiota. Historiantutkimus on jakaantunut erilaisiin erityisaloihin, joilla saatetaan käyttää hyvinkin eriytyneitä tai täsmällisen merkityksen sisältäviä käsitteitä. Kommunikaatio historiantutkimuksen eri alojen välillä voi siis toisinaan olla vaikeaakin – puhumattakaan kommunikoinnista ko. alojen ulkopuolisten lukijoiden kanssa. On siis tärkeää, että teoreettiset käsitteet, vanhahtavat ilmaisut (esimerkiksi agraariyhteiskuntaan liittyvät erityiset termit) tai muuten vaikeat termit selitetään myös sellaiselle lukijalle, joka ei välttämättä ole erikoistunut samaan alaan kuin kirjoittaja.

Selkeät käsittelyluvut ovat artikkelin pääsisältöä. Kehotamme kirjoittajaa miettimään jokaisen luvun perusargumenttia sekä huolehtimaan siitä, että teksti etenee sujuvasti. Tekstin ei tulisi siirtyä asiasta tai luvusta toiseen liian jyrkästi eikä toimia lähinnä luettelona ilman kertomusta tai ”narratiivista liimaa” lukujen välillä.

Tekstin lopussa tulee esittää selkeät loppupäätelmät, joissa artikkelin pääargumentti ja havainnot tiivistyvät. Artikkelit ovat suhteellisen lyhyitä, joten pyydämme kirjoittajaa keskittymään selkeästi yhteen asiakokonaisuuteen. Loppuluvussa saa toki ohjata lukijan katsetta myös artikkelin teemaan liittyviin muihin asioihin, mutta vasta kun tekstin pääkysymykseen on vastattu: loppupäätelmissä on siis suljettava ovi ennen kuin ikkuna avataan.